Kirjoittanut pikkutassu | 16 heinäkuun, 2010

Yksinoloa ja vähän muutakin

Ollaan nyt parissa päivässä menty ihan hurjasti eteenpäin ton pennun kanssa monissa jutuissa. Ehkä syynä on mökiltä kotiinpaluu ja normaaliin arkeen totuttelu… tiedä sitten. Tänään kuitenkin tehtiin ensimmäinen ihan oikeasti onnistunut yksinoloharkka. Ollaan aikaisemminkin siis harjoiteltu yksinoloa Tuire Kaimion kirjan hyvien ja yksityiskohtaisten oppien mukaan, mutta huomattavaa edistystä ei ole ollut havaittavissa. Coco on pysynyt portin takana rauhallisena juuri niin kauan kuin mielenkiintoista pureskeltavaa tai tekemistä on riittänyt, mutta heti kun kiinnostus niihin on loppunut, ulina on alkanut. Siispä olen kehunut ja avannut portin ihan sekunninkin hiljaisesta ja kauniista odottamisesta, vaikka sitten portin edessä istuen. Siispä Coco istuu portin edessä. Välillä alkaa ulina, ja heti kun ulina loppuu, säntään palkitsemaan pennun. Eilen käytiin ensimmäistä kertaa n. 10 min oikeasti poissa kun täytyi käydä eläinkaupassa täydentämässä varastoja. Veljeni oli ovelasti toisessa huoneessa ja tarkkaili Cocon reaktioita sillä aikaa. Aluksi se oli jälleen keskittynyt aktivointileluihinsa, kunnes oli alkanut kyllästyttää. Sitten olikin alkanut ulina, ja kotiin tullessamme Coco ulisi edelleen. Aloin siis jo olla hiukan epätoivoinen tuon yksinolon kanssa.

Tänään saatiin kuitenkin kauan toivottu onnistuminen, kun huomasin Cocon olevan aika väsynyt ja etsivän sopivaa nukkumapaikkaa. Vein pennun sitten omaan huoneeseensa ja suljin portin, poistuin takapihalle kuuntelemaan. Jonkin aikaa oli taas aivan hiljaista, mutta sitten alkoi pieni vikinä. Sitä kesti hetken aikaa kunnes hiljeni. Silloin syöksyin takaisin sisälle ja menin itse Cocon luo sen huoneeseen. Siellähän se makoili tyytyväisenä keskellä lattiaa. Silittelin ja kehuin kovasti, ja lähdin jälleen ulos. Hetken päästä alkoi jälleen vikinä ja kun se loppui—> takaisin sisään. Tätä toistettiin muutaman kerran ja lopulta pentu jäi kuin jäikin portin taakse nukkumaan tyytyväisenä, ja mikä tärkeintä, aivan yksin! Jihuu! Tässä todistusaineistoa:

Sitten myös puremisesta. Opetin Cocolle ”irti” käskyn klikkerin ja maksapalojen avulla. Yllytin pentua nappaamaan kiinni heiluvasta hanskasta tai kädestä, ja heti kun päästi irti, klikkasin ja annoin maksapalan. Hetken päästä en saanut Cocoa enää edes yllyttämällä puremaan. Lisäksi puremisesta seuraa napakka nippaus huulesta. Näiden eväiden avulla pureminen on vähentynyt ihan parissa päivässä tosi paljon!

Mutta sitten ne riehuhepulit… Ne ovatkin asia erikseen. Silloin Coco ei kuule eikä näe mitään eikä varsinkaan pysty keskittymään. Loikkii ja ärsiee ja hyppii ja murisee, repii vaatteita ja käsiä ja jalkoja. Tähän olen havainnut toistaiseksi parhaiten toimivaksi keinoksi ”jäähyn”. Joko siis jätän penskan kokonaan huomioimatta, käännän sille selkäni ja kestän tyynesti pohkeiden raatelun. Jos ollaan sisällä, pentu joutuu portin taakse rauhoittumaan. Tämä on tietysti mieluisampi vaihtoehto, koska silloin säästyvät vaatteet rei’iltä ja pohkeet verinaarmuilta. Mielestäni tämä taktiikka toimii myös aika hyvin, sillä kieltämisestä ja alas tönimisestä Coco innostui vain entistä hurjempaan hyppimiseen ja hepuliin. Näillä mennään! 😉


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggaajaa tykkää tästä: