Kirjoittanut pikkutassu | 12 heinäkuun, 2010

Mökkeilyä

Oltiin ipanan kanssa koko viime viikko mökillä Saimaan saaressa. Oli ihanaa ja huh mitkä helteet! Pieni afrikkalainen nautti selvästi olostaan ja valitsi heti parhaaksi paikaksi lepäillä pehmeän patjan laiturin nokassa. Siellä se palvoi aurinkoa ja vahti uimareita, välillä tuli jo liiankin kuuma ja Coco pulahti kahlailemaan veteen. Vielä ei oma-aloitteisesti tultu mahaa syvemmälle, mutta pari kertaa kävi köpelösti ja hömppä luiskahti laiturilta syvemmälle kuin oli tarkoitus… Samalla siis selvisi, että riiviö osaa uida oikein hienosti. 🙂

vesi on märkää!

Ettei viikko olisi mennyt pelkästään laiskotellessa, välillä opeteltiin myös uusia ja kerrattiin vanhoja juttuja. Istuminen ja maahanmeno alkavat olla aika helppoja jo, paikallaan olo sujuu n. 3-4 askeleen verran mikä on mielestäni jo ihan hyvä alku, tosin vain istuallaan. Seisotusta ollaan alettu harjoittelemaan namin avulla lähinnä siten, että palkkaan paikoillaan seisomisesta. Cocohan istahtaa heti kun näkeekin namin, joten sitä ei tarvitse erikseen pyytää. Siksi seisotus tuotti aluksi hieman harmaita hiuksia. Nyt kuitenkin osaa nousta jo namin suoraan edessä nähdessään seisomaan, josta saa sitten palkan. Pikkuhiljaa olisi tarkoitus alkaa hioa asentoa sitten parempaan suuntaan ja kasvattaa paikallaoloajan pitutta. Uutena juttuna ollaan myös opeteltu kierimistä (eli lähinnä kyljelleen ja selälleen menoa toistaiseksi) Tästä ei taida mitään kamalaa hyötyä olla mutta onhan se hauskaa aivojumppaa ja samalla oppii kivoja temppuja.

dumbokorva

Sitten siitä puremisesta… Cocolla on kamala vimma purra käsiä, jalkoja, kaulaa, kasvoja.. Mitä tahansa paljasta ihoa. Lisäksi lenkkeilystä ei meinaa tulla enää mitään, kun piraija roikkuu äristen housunlahkeessa tai vaihtoehtoisesti tekee megaloikkia samalla repäisten hampailla hihasta, tai jostain mistä ikinä saakaan kiinni. Tästä seurauksena meillä jokaisella on kädet ja jalat aivan verisillä naarmuilla ja kröhmm ”muutamat” housut reijillä. Alkaa pikkuhiljaa hermo mennä, koska puruvoima vain kasvaa päivä päivältä. Aluksi yritettiin siis olla huomioimatta koko puremista ja antaa lelua tilalle… Sitten yritettiin kieltää, mutta siitä ei ollut muuta kuin haittaa kun piraija innostui entisestään ja hurrrrrjan murinan saattelemana kävi kimppuun entistä kovemmalla tarmolla. Cocon mielestä kyseessä on selvästi hauska leikki, ja mikä tahansa huomio tarkoittaa sen mielestä samaa kuin että suostuin leikkimään. Pari kertaa olen myös menettänyt hermoni kun on puraissut oikeen kipeästi ja ärähtänyt oikein kunnolla. Silläkään ei tunnu olevan mitään vaikutusta. Melkoinen penska meillä onkin 😉 Niin rakas mutta niin raivostuttava toisinaan! Nyt kasvattajan vinkkien mukaan aletaan sitten nappaamaan kuonosta kiinni ja puristamaan hiukan huulista, jolloin puremisesta tulee sille itselleenkin epämiellyttävää. Tämä on tepsinyt tähän mennessä käytetyistä konsteista kaikista parhaiten ja luulen, että kunhan nuo hampaat vaihtuvat ja kutina lakkaa, saavat meidänkin kädet ja nilkat viimein olla rauhassa.

vähän repisin tästä...

Nyt olen itse jo kotona ja töissä, kun muut ovat vielä mökillä. Coco on siis vanhempieni hellässä hoidossa ja ikävä on valtava. Onneksi huomenna tulevat jo kotiin. Tällä viikolla olisi myös tiedossa ekat rokotukset. Hui!

kaivurihommia

savea, nam!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggaajaa tykkää tästä: