Kirjoittanut pikkutassu | 2 huhtikuun, 2011

Bean kanssa puistossa

Päätettiin kerätä nyt rutkasti mukavia koirapuistokokemuksia tuon ikävän välikohtauksen jälkeen ja lähdettiin sitten Miian ja Bean kanssa riehumaan. Tai siis koirat riehuivat ja ihmiset höpöttivät pannoista ja hihnoista ja höpsöistä koiristaan. Aluksi Cocoa selkeästi jännitti Rhodeseura, mutta pian jo pystyi rentoutumaan ja painimatsit alkoivat.  Ipanat viihtyivät hienosti ja Bea juoksutti Cocoa ihan urakalla. Cocon tyyli leikkiä on yleensä enemmän painimista kuin juoksemista, mutta ooooiken kivan kaverin kanssa Coco innostuu myös toisinaan hulluihin juoksuralleihin ja hepuleihin. Puistossa sattui samaan aikaan olemaan myös pari whippettiä, joista toinen antoi oman vauhdikkaan panoksensa juoksuralleihin. Tytöillä oli tosi hauskaa! Tällaisia reissuja lisää niin eiköhän ikävät muistot ala hälvetä. 🙂

Sitten vähän kuvasatoa puistoriehuista:

Rhodepainia parhaimmillaan

Täysii!

Hammastelua

Hipetti lapsi oli tosi kiva kans!

Tässä näkyy hyvin tyttöjen kokoero

söpöilyä 🙂

Ps. Mulla on ihan kauhee vinttarikuume… Apua.

 

Kirjoittanut pikkutassu | 25 maaliskuun, 2011

Potilas

Coco on ahkera koirapuistoissa kävijä. Näin kaupungissa kun asutaan, vaihtoehdot rajoittuvat lähinnä hihnalenkkeihin tai puistoiluun, talvisin saatta päästä jäällekin juoksemaan. Viikonloppuisin toki hyödynnetään Klaukkalan maastoja edelleen, mutta viikolla ipana saa reuhata ylimääräisen energiansa joko lähipuistossa tai sitten Rajasaaressa. Näin on ollut hyvä, koska Coco rrrrakastaa kaikkia kaverikoiria ja niiden kanssa reuhaamista. Mikään ei ole niin kivaa kuin juosta päättömästi ympäri Rajasaarta ja jahdata vähän variksia. Vielä kertaakaan ei ole ollut ongelmia muiden koirien kanssa, ja ajattelinkin että tappelun riski on hyvin pieni, koska Coco kuitenkin aina väistää eikä haasta kenenkään kanssa riitaa.

Nyt sitten kuitenkin kävi melkein se pahin pelkoni toteen… Toinen koira siis hyökkäsi kimppuun ja pääsi pölläyttämään ipanaa ihan kunnolla ennen kuin ehdittiin väliin. Tuloksena tästä verinen korva, viisi hampaankoloa kyljissä ja kankussa sekä hätääntynyt ja pelästynyt ipana. Fyysiset vauriot eivät olleet kovinkaan vakavia ja hoituvat ahkeralla desinfioinnilla ja antibioottikuurilla… Mutta kyllä meinasi tulla itku silmään, kun jouduin kuuntelemaan Cocon hätääntynyttä kiljumista ja katsomaan kun se juoksi henkensä edestä karkuun. Coco ei missään vaiheessa purrut takaisin eikä yrittänyt puolustautua, se vain yritti karkuun. Päälle käynyt koira oli vanhempi narttu ja vieläkään kukaan ei ymmärrä, että mikä tilanteen laukaisi, ei nimittäin ainakaan mikään ihmissilmään näkyvä asia. Coco ei provosoinut tätä koiraa millään tavalla, enemmänkin väisteli ja käveli kauempana. Yhtäkkiä nartun päässä napsahti ja sitten olikin helvetti irti. Rajasaaressa on tunnetusti tilaa juosta, ja Cocohan sitten juoksi. Tietysti vielä muutkin lähellä olleet koirat liittyivät ajojahtiin ja tuloksena oli oikein joukkolynkkaus.  Meillä ei kenelläkään ollut mitään mahdollisuutta saada koiria kiinni, eikä minulla mitään mahdollisuutta auttaa Cocoa. Todella pitkät sekunnit kuluivat, ennen kuin Coco tajusi juosta turvaan jalkoihin ja saatiin muut koirat kimpusta pois. Kun huomasin, että nyt tulee verta, tuntui että menen itsekin ihan paniikkiin, mutta onneksi ei ollut sen isommista haavoista kyse, niin pysyin kuitenkin suhteellisen järjissäni. 😀 Jäätiin sitten vielä tarkoituksella tapahtuneen jälkeen puistoon rauhottumaan ja käveltiin muutama kierros ympäri, kunnes Coco vaikutti melko normaalilta. Tietysti se luimisteli häntä koipien välissä, mutta ei tärissyt ja yrittänyt syliin turvaan enää.

Käytiin tänään lääkärissä sitten varmuuden vuoksi, kun korva alkoi vähän turpoamaan ja tältä näytti pieni potilas parturoinnin jälkeen.

Ei saa kuvata!

Ilmeisesti Cocolle ei kauhukuvistani huolimatta jäänyt mitään suurempia pelkotiloja tuosta tapahtuneesta, koska käytiin tänään pikaisesti Rajasaaressa ottamassa ”palauttavat” aamupäivälenkit. Ipana leikki ihan normaalisti, joskin vähän varovaisesti muutaman tutun koiran kanssa ja vaikutti muutenkin omalta pirteältä itseltään. Selvittiin siis melko vähällä tästä, mutta edelleen mietityttää, että mitä jos olisikin sattunut pahemmin… Mitä jos kyseessä olisi ollut joku pikkukoira? Tuo hyökännyt narttu oli sen verran tosissaan, että pikkukoiralta olisi voinut jo olla henki pois siinä vaiheessa kun päästiin hätiin. Toivon todella, ettei tätä koiraa enää Rajasaaressa nähdä ilman hihnaa tai kunokoppaa. Omistajalle kuitenkin kiitos asiallisesta käytöksestä ja hyvästä asenteesta.

Sitten vähän iloisempiin aiheisiin. Sain vihdoinkin kauan odottamani CC:n paketin ja tässäpä aaaivan upeat kevätpannat! Paketissa tuli myös konjakkiparkkihihna, jossa kirkkaat strassit, mutta sitä en jaksanut alkaa kuvaamaan. Ehkä myöhemmin sitten. 🙂 Aikaisemmin tilaamani Idi’s panta odottaa myös kuvaamista, mutta kun kamera meillä on käytössä vain vanhempien luona vieraillessa, tulee kuvia otettua aika harvoin.

Konjakki-vaaleanpunainen peruspantsu

Kevätunelma ❤

Kaunis neiti 🙂

 

 

Kirjoittanut pikkutassu | 17 maaliskuun, 2011

Aktiivitorstai

Tänään mulla oli vapaapäivä koulusta, ja sen kunniaksi päätettiin ulkoilla oikeen kunnolla ihanassa auringonpaisteessa! Ensin käytiin koirapuistossa ottamassa pienet painimatsit Nasu-nimisen hauskan tyttösen kanssa.

Pystypainia

Täysiiii!

Sitten mentiin vielä kunnon peltolenkki. Hanki oli edellisen yön ja tämän päivän auringon jäljiltä kovettunut ihanasti ja kantoi meidät molemmat helposti! Coco sai ihan älyttömiä hepuleita, kun sai juosta ihan missä vaan eikä pelkästään tyhmillä poluilla.

mitennii iso keppi?

Sitten lopuksi malttoi jo hetken olla paikoillaankin…

Lisää pönötystä

Nyt nukkuu väsähtänyt koira sohvalla rullalla ja tuhisee söpösti. Taidan mennä viereen tuhisemaan.

Kirjoittanut pikkutassu | 9 maaliskuun, 2011

Lumikenguru

Tultiin pariksi päiväksi Klaukkalaan taas huilaamaan, mulla on nimittäin väliviikko koulusta ja töitä täällä. Coco tykkää, kun pääsee pellolle ja metsään lenkkeilemään ja omalla pihallakin on tilaa riehua. Lauantaina oltiin myös Rhode-yhdistyksen järjestämässä Handler-koulutuksessa. Siellä oli kivaa, ja Coco käyttäytyi ihmeen hyvin. Olin valmistautunut jo siihen, etten saa luennosta oikeen mitään irti kun jouduin pitämään ipanaa jaloissa pyörimässä. (Meillä ei ole kevythäkkiä ollut koskaan, olisikohan syytä hankkia?) Hienosti Coco silti käyttäytyi ja makoili lähinnä tyytyväisenä luentosalin lattialla. Itse Handler-osuus meni myös kivasti, saatiin pari hyvää vinkkiä ja ennen kaikkea itsevarmuutta. Uskon, että tuon kokemuksen turvin uskalletaan jo haaveilla kevään ja kesän näyttelyihin osallistumisesta. Olishan se jo korkea aikakin. 🙂

Tässä nyt kuitenkin tämänpäiväisiä peltohillumisia! 🙂

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kirjoittanut pikkutassu | 14 helmikuun, 2011

Palosireeni

Uuteen kotiin totuttelu jatkuu, ja päätin tänään äänittää Cocoa kun itse lähdin pariksi tunniksi kouluun. Järkytys oli melkoinen kun kotiin tullessani kuuntelin sitten äänitteeni… Coco ulvoi ja itki perääni heti kun poistuin pihasta, ajattelin kuitenkin sen lopettavan pian ja käyvän nukkumaan niinkuin aina ennenkin. Ulvonta ei kuitenkaan loppunut ja huomasin pian kuuntelevani kolmatta tuntia Cocon itkua. Ei kiva. Luulin jo, että oltiin selvillä vesillä yksinolon kanssa, mutta ilmeisesti siinä riittääkin vielä työnsarkaa. Masentava ajatus, että joudun aloittamaan yksinoloharkat taas alusta ja miettimään jokaiset menemiset ja tulemiset niin, ettei Coco ahdistu. Huomenna menen ensimmäiseksi apteekkiin hankkimaan DAP-haihduttimen. Oli siitä hyötyä tai ei, ainakin kannattaa kokeilla, tästä paljon pahemmaksi ei voi mennä. No okei, Coco ei sentään tuhoa mitään vaan tyytyy ulvomaan kuin palosireeni tai susi kuutamolla. Naapureiden hermot saattavat tätä menoa olla pian koetuksella joten nyt toivotaan parasta.

Viime viikonloppu vietettiin Klaukkalassa, minä töissä ja Coco vanhempien hoidossa. Coco kävi sitten äitini, Paulan ja Ronja-porokoiran kanssa lenkillä ja Paula otti mahtavia kuvia Cocon hanskaleikeistä. Nykyään nimittäin ipanan mielestä kaikista kivoin ja jännin leikkikalu on mikä tahansa hanska! Hanskaa pitää heittää ja sillä pitäisi leikkiä vetoleikkiä ja sitä pitää kuljettaa suussa… No huvinsa kullakin. Tässä piilee myös omat vaaransa, kuten äitini sai sitten iltalenkin päätteeksi todeta. Coco nimittäin onnistui paukauttamaan hanskaleikin lomassa äidille mustan silmän. Hih hih. Selitä siinä sitten, että tää on siis tooooosi kiltti ja rauhallinen koira.

No tässä joka tapauksessa ihanan talvisia kuvia pikku kengurusta! ❤

Lumipallo koppi!

Ja hanska 🙂

Puikkokuono

Torahammas

Ronja on ihku

Hienot kuvat napsi jälleen Paula Lahti, kiitos!

Kirjoittanut pikkutassu | 10 helmikuun, 2011

Citykoira

Me muutettiin Cocon kanssa sitten Helsinkiin, lähemmäksi koulua. Jännitti ja pelotti ihan kamalasti, että miten molemmat oikeen selvitään. Hyvältä näyttää ainakin tähän mennessä. Coco on nyt parissa viikossa sopeutunut jo oikein kivasti, varsinkin lenkkeily sujuu kuin unelma! Aikaisemminhan Cocolla oli tapana yrittää moikkailla kaikki vastaantulijat – niin ihmiset kuin koirat. Nyt saan vihdoin huokaista lenkillä ja keskittyä itse lenkkeilyyn, nimittäin parin ekan päivän jälkeen ipana ei ole enää vaivautunut edes haistamaan ohittavia ihmisiä. Niitähän ohitetaan joka päivä niin paljon, että Coco on selkeästi tullut siihen tulokseen, ettei ihmisissä ole enää mitään kiinnostavaa (niitä tulee joka suunnasta eikä kaikkia edes ehtisi haistella). Koira ohituksetkin ovat parantuneet jonkin verran, mutta eivät vielä huomattavasti. Pikkuisen takapakkia on tullut siinä, että nami ei meinannut maistua lenkeillä muuton jälkeen. Nyt ollaan kuitenkin taas siinä pisteessä, että herkut kelpaa ja pääsen taas palkkaamaan hyvästä käytöksestä.

Lähiseudulla on parikin koirapuistoa, joissa ollaan vierailtu oikein ahkerasti. Coco tykkää ja nauttii täysin siemauksin kavereiden kanssa peuhaamisesta. Sen mielestä maailmassa ei ole mitään parempaa kuin kunnon painimatsi! Ja minä nautin saadessani katsella onnellista koiraa. Etenkin Rajasaari on meidän molempien ihan lemppari, siellä voi itsekin vähän kävellä ja lenkkeillä, ei tarvitse vain pönöttää paikoillaan. Tosin jotkin puistoreissut ovat loppuneet lyhyen kun Cocolla alkaa olla yhä enemmän hieman….hmm… innokkaita ihailijoita ja kosijoita, ts. nylkyttäjiä. Ipana on vielä niin lapsi, ettei osaa sanoa kellekään pahasti, joten hermohan siinä touhussa lopulta menee kun nylk nylk ei ota loppuakseen. Niinpä ollaan jouduttu muutamaan otteeseen jättämään puistoilu siltä erää. Tästä heräsikin pieni epäilys, että olisiko ensimmäiset juoksut sitten pikkuhiljaa tuloillaan… Vielä ei kuitenkaan näy mitään ulkoisia merkkejä siitä, joten uskallamme luultavasti jatkaa puistoilua pienellä varauksella ja toistaiseksi.

Coco on huuuurrrrja vahtikoira omasta mielestään, joten kaikkia rapun kolahduksia pitää vielä haukahdella. Onneksi haukku ei sentään ole jatkuvaa, vaan Coco selkeästi ilmoittaa vain asiasta, eli siis joku liikkuu rapussa. Tämä olisi kiva saada jollain konstilla vähentymään, vaikka eihän se nytkään kamalan usein hauku. Mutta riittävän ärsyttävää tämäkin on. Koirakouluttaja neuvoi antamaan namin joka kolahduksesta, jotta koira oppisi yhdistämään äänet namiin, ja haukkumisen sijaan tulisikin hakemaan palkkansa. Tässä piilee pikkuinen vaara… Nimittäin koska useinkaan en ehdi antaa namia, ennen kuin Coco on kerennyt jo haukkua, palkkaankin haukkumisesta. Argh. Olenkin nyt sitten suurimmaksi osaksi itse ollut täysin välinpitämätön kolinasta ja kehunut ja rapsuttanut koiraa kun se on hiljaa. Toivotaan, että tällä saataisiin hiljaisuus tupaan.

Mulla ei tällä hetkellä ole omaa kameraa ollenkaan, joten kuvia ei ainakaan ihan pieneen hetkeen ole tiedossa. Paitsi tietty, jos joku muu sattuu näpsimään meistä pari kuvaa sillon tällön. Mutta joudun kyllä nyt pitämään pientä taukoa kuvien osalta blogissa. (Ainakin mun mielestä pelkkä teksti ilman kuvia on niin tylsää luettavaa, etten jaksaisi edes kamalasti kirjoitella…) Mutta saa nyt nähdä, kuinka nopeasti saadaan kameranpuutos korjattua.

 

Kirjoittanut pikkutassu | 16 tammikuun, 2011

Hakuilemassa

Näin viikon myöhässä kerrataan nyt sitten vähän edellisen viikonlopun rhodemaista hakuilupäivää. Oltiin siis toista kertaa Cocon kanssa Lemmenlaaksossa ihmettelemässä haku-treenejä. Aamu alkoi virkeästi ja pakkanenkin oli hellittänyt melkein nollaan, ihan mahtava ulkoilusää siis! 11 pintaan starttasimme tamppaamalla ensin hurjia kinoksia hieman siedettävämmiksi koirien kulkea ja etsiä metsään kadonneita tyyppejä. Ja siinä olikin muuten hommaa, ihan hiki lensi! Vanhemmat ja viisaammat näyttivät ensin mallia, mutta Cocon vuoro oli heti toisena.

Cocon kööri pihalle autosta

Ihan ensimmäiseksi Coco sai virkistää muistiaan siitä, mikä homman nimi taas olikaan. Tehtiin siis makkararinkiä. Ipana selkeästi hoksasi heti ja kävi järjestelmällisesti jokaisen ringissä kököttäjän läpi herkkujen varalta. Kannatti!

Olisko mulle vielä jotain täällä?

Sitten ruvettiin varsinaisiin hommiin. Pari tyyppiä ”piiloutui” tosi helppoihin paikkoihin, eli käytännössä ihan lähelle keskialuetta ja melkein näkyvillekin. Ihan vaan, että saataisiin onnistunut ja hyvä kokemus ja vähän itseluottamusta koiralle. Tässä Coco tulossa lähtöpaikalle, intoa ainakin riitti.

Aluksi ipana oli vähän hämillään koko touhusta ja olisi loikkinut vain kinoksissa iloisesti. Sitten kuitenkin muistui taas homma mieleen kun Coco äkkäsi kummallisen tyypin kökkimässä puun juuressa. Molemmat maalimiehet siis löydettiin, hitaasti mutta haparoiden 😀 Heh heh, no ei vaan oikein hienostihan se meni tokakertalaiselta. Tässä vielä muutamia kuvia itse actionista:

Lumihiiwiö

Kyllä tässä joku haju nyt on…

Oho, tässä tulee hiki!

Kivaa, tykkäs luminenä!

Sitten olikin vähän ikävää kun joutui autoon odottamaan muiden hakuvuoroja, mutta vihdoin ja viimein odotus palkittiin, kun pikkutytöt eli Coco, Cuba ja Efi pääsivät lumisille hiekkakuopille riehumaan. Ja kaikilla oli niiiiin mukavaa…

Tytöt sekalaisessa järjestyksessä

Pari pulkkailijaakin onnistuttiin säikäyttämään, sillä joukossa luonnollisesti tyhmyys tiivistyy ja varsinkin rhodepenskajoukossa. Kaikki kolme kahelia siis juoksivat päätä pahkaa äänekkäästi meuhkaten pulkkailijoiden luo leikkiensä lomassa… Olisin mäkin pelästynyt!!

Kiitos kaikille kivasta päivästä ja toivottavasti saadaan mahdollisimman pian uudet treenit kasaan. Coco ainakin oli hiljaista tyttöä loppupäivän…

Kirjoittanut pikkutassu | 2 tammikuun, 2011

Uusi vuosi

Niin se vaan taas vuosi vierähti ja ipanakin näki ensimmäiset ilotulituksensa. Olin itse jo etukäteen ihan paniikissa, miten Coco raketteihin ja paukeeseen mahtaa suhtautua. Olin ilmeisesti lukenut vähän liikaa kauhujuttuja paukkuaroista koirista, jotka viettävät vuodenvaihteensa saunanlauteiden alla. No, syytä huoleen ei todellakaan ollut, nimittäin ensimmäisen pari tuntia ipana veteli sikeitä ja puolenyön aikaan kun muut painelivat takapihalle katsomaan hienoimmat raketit, halusi Coco välttämättä mukaan. Huvittavaa oli seurata, miten rhodetyttö 8kk nuuhkii lumesta hajuja, käy kaikessa rauhassa tarpeillaan eikä näytä huomaavan taivaalla pauhaavia pommeja. Mutta eihän tämä mikään yllätys ollut, Cocolle ei äänet ole koskaan tuottaneet mitään vaikeuksia, eikä näemmä nytkään. Huh, olen helpottunut.

Sitten käytiin vuoden alun kunniaksi treffaamassa Choko-siskoa Kivenlahden koirapuistossa. Aluksi näytti siltä, etteivät tytöt oikeen muistaneet toisiaan kun räyhäsivät molemmat kita ammollaan, mutta hetken tutustumisen ja riehumisen jälkeen taisi sisko muistua mieleen ja leikki alkoi. Ja sitten olikin super kivaa! Miten hassua oli katsoa Chokoa, kun se liikkui aivan samalla tavalla kuin meidän Coco. Äkkivilkaisulta ajattelin aina välillä, että tuolla se Coco juoksee kun sitten tajusinkin, että Cocolla on kyllä takki päällä eikä tuo ole sama koira! 😀 Ihan samanlainen tapa loikkia ja liikkua oli tytöillä. Muutenhan näitä ei sekoita kyllä keskenään mitenkään päin, sillä Chokolla on huomattavan suuri ja tumma maski, kun Cocolla taas maskia ei ole ollenkaan. Muutenkin tietysti ovat aivan oman näköisiään mutta jotenkin tuo elekieli on hämmästyttävän samanlaista.

Otin lähemmäs 300 kuvaa, mutta pilvisen ilman ja huonon kameran takia vain nämä 5 olivat suhteellisen julkaisukelpoisia.

Pusuja vilukissalle…

Ihana isovillakoirakin pääsi mukaan leikkiin.

Nameja mulle, jooko?

Samikset!

Hei, sähän oot tosi nasta kaveri after all…

 

Kirjoittanut pikkutassu | 22 joulukuun, 2010

Hyvää joulua!

Cocon elämän ensimmäinen joulu tuloillaan ja koko konkkaronkka suuntaa Nuuksioon mökille. Siellä olisi tarkotus olla myös muita sukulaisia ja lapsiakin, hui kauhistus. Saa nähdä miten puikkis pärjää sellaisessa laumassa. Ja eniten ehkä huolettaa ruokailupuoli… Normaalisti meillä syödään jouluna pitkän kaavan kautta ja ruokaa laitetaan pitkään, se on esillä pöydässä pitkään jne. Nyt en ole oikein varma voiko kinkkua jättää mihinkään pöydille… Vähintään meidän täytyy nimittää kinkkuvartio ja vaihtaa vahtivuoroa edellisen kyllästyttyä. Muuten nimittäin kinkku ja muutkin ruuat löytyvät takuu varmasti jostain ihan muualta kuin ihmisten mahasta. Jaa miten niin meidän koira varastelee ruokaa?

Enhän minä koskaan?

Sotasuunnitelma aatoksi on seuraava: Ensin megaväsytyslenkki jossain Nuuksion metsissä (minimissään pari tuntia heti aamusta) ja sitten muuta yleistä riehumista ulkosalla. Tarkoituksena olisi siis saada hömppävirta juoksutettua ulos hömppäkoirasta. Onkohan mahdollista? Sitten paljon luita ja muuta mukavaa. Erityisesti olemme varustautuneet broilerin siivillä ruokailua ajatellen. Coco voi herkutella siipiään ihmisten syödessä omia joulueväitään. Täytyyhän koirillakin olla juhlana vähän normaalia paremmat sapuskat vai?

Sitten vähän lumihepulikuvia:

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Hyvää joulua kaikille vielä toivottaa luminenä ja palvelusväki!

 

Kirjoittanut pikkutassu | 23 marraskuun, 2010

Talvi tuli!

Afrikkalaisen ensimmäinen talvi koitti. Odotin kauhulla ja jännityksellä mitä ipana tykkää lumesta, koska vesi on ollut sille aivan kauhistus. Cocohan tykkäsi. Se meni suorastaan sekaisin lumesta, yritti nappailla leijuvia hiutaleita ilmasta ja kun sitä valkoista juttua kertyi pari senttiä maahankin, piti heti päästä pyörimään lumeen. Ihanaa! Elättelin jo mielessäni kauhukuvia siitä, kuinka en saa koiraa ulos ovesta kuin työntämällä ja se alkaa taas pissailemaan sisään, koska viluttaa. Mutta Coco pyytää ulos nyt jopa enemmän kuin ennen, se menee ihan yksikseenkin peuhaamaan takapihan lumikasaan ja hautaa sinne luitaan, joita se viikon päästä tulee ylpeänä esittelemää… Nam! Ainoastaan vaatetuksesta ollaan jouduttu vähän vääntämään ja kääntämään. Cocoa ei takit tai manttelit haittaa ollenkaan kun ollaan päästy ulos, se liikkuu ja riehuu niissä ihan mielellään. Mutta se pukeminen. Välillä tuntuu kuin tuo olisi 4-vuotias lapsi, jolle pitää pukea kurahousut, ja joka volisee ja kiukkuaa lattialla. Itkupotkuraivarit. Kyllähän se takki saadaan puettua lievän houkuttelun ja pakottamisen avulla, mutta sen jälkeen pitää juosta ympäri kämppää muutama kierros ihan katkarapuna ja luimistella tyhmälle mammalle joka meni pistämään hirvityksen niskaan. Sitten kun takki on onnistuneesti puettu päälle, ei se aiheuta enää harmaita hiuksia, eikä sitä edes muisteta koko lenkin aikana. Olen yrittänyt syötellä namia samalla kun puen. Olen yrittänyt naksutella siitä, että Coco edes katsoo takkiin päin ja seisoo nätisti paikoillaan. Silti aina sama rumba… Mutta aijon silti olla edelleen itsepäinen ja pukea koiraa kaikesta huolimatta. En kestä katsella kun se raukka palelee sitten ulkona eikä ja vikisee ja vetää kotiin päin vain siksi, ettei viitsitty pukea yhtä takkia päälle.

Mamma älä vaan tuo sitä hirvitystä (takkia) yhtään lähemmäs…

Sitten piti vielä kirjoittaa varusteuutuuksista. Saatiin eilen postissa meidän rapinapomppa. Se pääsi heti testailuun, vaikka onkin ehkä otollisempi vähän kovemmille pakkasille (toppa-malli). Sehän olikin oikein istuva ja juuri sopivan kokoinen pikkuneidille. Eikä Coco inhonnut sitä yhtään niin paljon edes pukiessa kuin muita takkejaan. Ja joo, kyllähän se rapisi ja kovettui kun pakkastakin oli, mutta ei näyttänyt ipanan menoa hidastavan ollenkaan. Mielestäni Coco vaikutti oikein tyytyväiseltä uuteen takkiinsa. Pompassahan ei ole jalkalenkkejä ollenkaan, mutta olin ihan yllättynyt, kuinka hyvin se tuolle silti istui päälle, eikä valunut tai pyörinyt ollenkaan paikoiltaan edes peltoriehumisen aikana. Jees! Olen siis erittäin tyytyväinen.

Sitten vielä kuva, joka piti laittaa jo aikoja sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi. Meille tuli siis kaksi 4pawsin ihanaa pantaa. Toinen oli tämä ihana sieni-solkipanta. Toinen oli sitten my little pony – vaaleanpunainen puolikurkkari unelma. Siitä ei ole minkäänlaista kuvaa mallin haluttomuuden ja kuvaajan laiskuuden takia, mutta ehkä vähän myöhemmin saadaan siitäkin kuva… Samoin pompasta.

Pahoittelut oudoista väreistä (huono valaistus) ja kamalasta taustasta…

« Newer Posts - Older Posts »

Kategoriat