Kesä on selvästi ohi. Kurakelit ja sateet alkavat taas piinata hienohelma-afrikkalaisia omistajineen. Coco on nyt vihdoin toipunut kokonaan ensimmäisten juoksujen aiheuttamasta hormonimyrskystään ja käyttäytyy kuin pahainen pentu. Riehuenergiaa riittäisi loputtomasti ja nyt on uudestaan keksitty myös ihmisiä päin hyppiminen, taklaaminen ja muukin pentumaisen pöhkö (ja ärsyttävä) käytös.

Muistellaan kuitenkin hetki vielä ihanan lämmintä kesää tällaisina syksyisen aurinkoisina päivinä. Muutama kuva Rajasaarireissulta, kun vesi oli vielä uimalämpöistä rhodejen mielestä:

Kiitos Miialle jälleen kuvista!

Advertisement

Pitkästä aikaa maltan taas kirjoitella blogia näin sateisena iltana! Coco on mielestään sokerista tehty eikä halunnut kuin pikapissille tuonne märkään, iuh! Onneksi sentään ehdittiin aamupäivällä kunnon lenkille Rajasaareen. Kesä on melkein jo vierähtänyt ohi ja kohta alkaa taas tulla vilu, vesi, kura ja lumi. No toivottavasti ei sentään ihan vielä… Meillä on elämä jatkunut tuttuun malliin, Cocon ekat juoksut oli ja meni. Nyt on niiiin aikuinen nainen talossa. Pentujen kanssa ei huvita reuhata entiseen tapaan, vaan coolisti nostetaan nenä pystyyn ja katsellaan muualle. Koirapuistotkin on nykyään ihan boring, tosin Rajasaaressa vielä kelpaa saada rantahepuleita. Parasta olis rauhallinen tallustelu, hajujen ihmettely ja sitten niiden sorsien ym. lintujen hätyyttely. Emäntä tosin on tylsä, kun ei anna jahdata keskellä katua… En tiedä oliko syynä juoksut vai kesän kuumat helteet, mutta aika apaattisissa merkeissä vietettiin juoksun jälkeiset viikot. Nyt alkaa jo elämä palailla raiteilleen ja varsinkin lempireuhukamun Bean kanssa kelpaa riehua. Mökkeiltykin on vähäsen, ja se on tietysti tosi mukavaa Cocon mielestä kun saa nuuskia ympäri pihaa päivät pitkät ja ottaa nokoset sammalmättäällä. Tässä muutama kesäinen kuva Klaukkalan pelloilta:

Tuusula Summer Showssa käytiin myös pyörähtämässä. Reissu meni muuten kivasti, mutta tappohelle ja tunnin myöhässä alkaneet kehät kiristivät hiukan hermoja. Coco käyttäytyi hienosti, tosin esiintyminen ei ollut parasta mahdollista lähes lämpöhalvauksen kourissa… EH käytiin hakemassa ja arvostelu oli oikein kiva.

Eilen vietettiin päivä Heinolan näyttelyssä kisaturisteina, kun meiltä meni ilmoittautuminen sivu suun ja mulla sattuikin olemaan vapaapäivä. Coco pääsi myös poseeraamaan Miian kameralle, ja saatiin pari oikein mallikasta otosta.

TuristiCoco

16kk poseeraus

Näinkö??

Vain näin??

Coco pikku mussukka ❤

Pari viikkoa sitten oltiin vähän mätsäröimässä. Coco sai ensin sinisen nauhan ja olin vähän pettynyt kun neiti esiintyi kuitenkin aika hienosti. Sinisten kehässä Coco valittiin kuitenkin sitten parhaaksi ja näin ollen päästiin myös BIS-kehään keimailemaan. Tuomarit juoksuttivat ja seisottivat pitkään meitä ja alusta asti parina ollutta riiseniurosta uudelleen ja uudelleen. Ja mitä kummaa! Lopulta meidät valittiin sitten parhaiksi, eli Coco oli hienosti BIS1! Taitava ipana : ) Ehkä me vielä pärjätään joskus ihan oikeissakin näyttelyissä kun itse vaan ensin opin esittämään koirani ja lopetan panikoimisen. Hienon reissun kunniaksi Coco päätti sitten ruveta isoksi tytöksi ja aloitti seuraavana päivänä juoksun. No onhan sitä jo odotettukin, joten ei mikään yllätys. Nyt on sitten hyyyvin väsynyt ja masentuneen oloinen ipa… eikun siis neitikoira 😉 Tietysti kuumuus tekee myös tehtävänsä, mutta tällä hetkellä uiminen on suunnilleen ainoa liikuntamuoto, mistä Coco innostuu edes vähäsen.

Käytiin sitten tekemässä tyttöjen juttuja Miian ja Bean kanssa ja riehumassa vähän hiekkakuopilla. Tytöt tulivat edelleen hienosti juttuun, vaikka Bea lopetti hetki sitten omat juoksunsa ja Coco on aivan omissa hormonihöyryissään… Bea oli selkeästi piristävää seuraa, koska Cocokin innostui vähän hepuloimaan ja leikkimään. Sitten vähän kuvia tytöistä!

Kaivuuhommia

Täysii!

Playyy!!

Apinat…

Catch me if u can…

levähdystauko…

Äly ja väläys

Mitennii naama hiekassa?

Coco valuu

Ja lopuksi viilentävä muta/hiekkakylpy… Näitä sitten jynssättiin irti!

Kiitos jälleen Miialle lenkkiseurasta ja kuvista, kivaa oli!!

Meillä onkin ollut pienoinen blogihiljaisuus. Kaikkea on kuitenkin ehditty puuhaamaan, isoimpana tapahtumana voisi mainita samantien eRRkkarin, eli Cocon ensimmäisen virallisen näyttelyn. Reissu meni hienosti, ipana käyttäytyi superhyvin (paljon paremmin kuin osasin edes odottaa) ja kehässäkin sujui! Aluksi Cocoa vähän jänskätti selkeästi ja seisominen oli suorastaan luimistelua, mutta heti kun itse lopetin stressaamisen ja annoin Cocon seisoa juuri niinkuin sille on opetettu, kaikki sujui loistavasti. Liikkeessäkin ipanaa sai melkein innostaa juoksemaan, kun muuten olisi mennyt vähän löntystelyksi. Ainoa pieni murheenaihe oli odotetusti hampaiden katsominen. Tuomaritäti oli Cocosta kamalan epäilyttävä, ja runsaasta harjoittelusta huolimatta hamppitutkimus jäi tekemättä. Onneksi tuomari kuitenkin antoi armoa, eikä alkanut väkisin katsomaan kun koira peruutteli. Ensi kerralla sitten. Lopputulos oli EH ja oikein kiva arvostelu. Hyvä reissu kaiken kaikkiaan! : )

Coco ensimmäisenä oikealla

typerä esittäjä on tiellä 😉

Sitten toinen ylpeydenaiheeni on kovalla vaivalla saavutettu junakammon nujertaminen. Ollaan nyt käyty ahkerasti Pasilan asemalla harjottelemassa hissillä menemistä, ja parin kerran pakottamisen jälkeen Coco juoksikin jo edeltä hissiin. Eihän se niin vaikeaa ollutkaan? Samalla tyylillä mennään jo ratikallakin ja eilen oltiin sitten Rautatieasemalla harjoittelemassa sitä pahinta, eli junaan nousemista. Yllättäen mitään ongelmaa ei enää ollutkaan, ja Coco käveli junaan rauhallisesti, vähän tutkiskellen. Kiipeiltiin sitten vartti portaita ylös alas ja kaikki sujui hienosti. Kotimatkalla ratikassa mies ihmetteli ääneen, että onko tuo koira huumattu, kun Coco päätti käydä kyljelleen nukkumaan lattialle… Että se siitä ongelmasta. Saatiin myös paljon ihailuja, että onpas tottelevainen ja kiltti koira. Teki mieli sanoa, että olisitte nähneet vähän aikaa sitten…

Tänään oli sitten huippukiva aamupäivä kun Kata ja Arttu tulivat peltolenkkeilemään meidän kanssa. Kamera jäi autoon lenkin ajaksi, mutta vahinko korvattiin kuvaamalla ipanoiden takapihariehumista. Luulimme puolentoista tunnin lenkin jo rauhoittaneen ipanat, mutta kuinka väärässä olimmekaan…

Syön sun pään!

I surrender!!

Jiihaa, kivaa!

Ihan terveitä joo…

Oltaisko kamuja?

Riiseni ja lentävä rhodesialainen…

Katalle kiitos lenkkiseurasta ja kuvista! Otetaan pian uudestaan!

Eilen Bea ja Miia tulivat Klaukkalaan meidän kanssa peltolenkkeilemään ja nauttimaan upeasta aurinkoisesta päivästä, niin ja tietysti juhlimaan Cocon synttäreitä. Neideillä oli iiihanaa yhdessä ja päivän päätteeksi ipana oli niin väsynyt, että nukahti oman huoneen lattialle sillä aikaa kun olin syömässä iltapalaa. Voi pientä ❤

Ensin leikittiin köysilelulla näin…

…ja näin

Sitten kahlattiin mutaojissa…

…juostiin kilpaa

Maltettiin jopa hetki poseerata

Ja sitten taas riehuttiin…

…ja vaanittiin lintuja

Sitten taas läträttiin ojassa

saatiin mutahepuli

Heitettiin talviturkki

Mitennii rhodet ei ui?

”Vaude, mitkä synttärit!” sanoo Coco

Miialle kiitos lenkkiseurasta ja ihanista kuvista!!

Ei oikeasti ihan vielä, mutta maanantaina vietetään ipanan ensimmäistä synttäriä! Luvassa koirakamujen kanssa riehumista sekä maksalaatikko-nakki-kakkua. 🙂 Synttärit Cocon mieleen siis! Tässä meidän epävirallinen 1-wee poseeraus:

Vielä vähän näkyy puremajäljet kyljissä, mutta pikkuhiljaa alkaa karva kasvaa jo päälle.

Tänään oli ihana aurinkoinen kevätpäivä ja pieni afrikkalainen nautti täysin siemauksin. Onnea myös jo etukäteen muille C-pennuille ja toivotaan paljon upeita rhodetäytteisiä vuosia lisää! Lisäksi kiitos Sadulle tästä kultakimpaleesta ❤

Meillä on mennyt hienosti viimepäivinä. Olen ollut niiin kamalan ylpeä pikku ipanasta, että varmaan lenkillä ihmiset ihmettelee kun hymyilen tyhmän näköisenä itsekseni. Oikeastaan en hymyile itsekseni vaan koiralle, joka ei tunnu enää aivottomalta teiniltä vaan melko järkevältä aikuiselta. Cocolla tulee kohta 1 vee mittariin, joten kyllä sitä aletaan kohta jo aikuistumaan… Hitaasti mutta varmasti.

Kevään tullen rantautuivat Helsinkiin myös kaikenlaiset linnut… Sorsat, joutsenet, hanhet ym. uiskentelevat ympäri Töölönlahtea ja Coco haluaisi kamalasti jahdata niitä. Otettiin sitten operaatio pulu tässä pari päivää sitten ja tulokset näkyvät saman tien. Mentiin Töölönlahdelle lenkkeilemään ja istuskelemaan naksuttimen ja herkkujen kanssa aseistautuneina. Aluksi naksutin pelkästään siitä, että Coco ei yrittänyt hyökätä lintua kohti, vaan tyytyi katsomaan sinne päin. Muutaman(sadan) toiston jälkeen pääsin palkkaamaan siitä, että Coco katsoi minua linnun sijaan. Tätä kun tehtiin parina päivänä peräkkäin, päästiin varsin nopeasti siihen pisteeseen, että pystyttiin lenkkeilemään suhteellisen rennosti lahden ympäri. Jes.

Sitten ne koiraohitukset. Siinä on yksi asia, joka mua on ahdistanut siitä asti kun Coco oli pikkupentu. Ipana nimittäin haluaisi mennä tervehtimään kaikki vastaantulevat koirat ja vähän ehkä painia ja leikkiäkin siinä samalla… On ollut kamalan vaikeaa saada se ymmärtämään, että kadulla mennään vaan ohi ja puistossa sitten saa riehua. Helsinkiin muuton myötä Coco on nyt sitten saanut niin paljon enemmän toistoja erilaisista ohitustilanteista, että vihdoin viimein ne alkavat sujua mallikelpoisesti. Ikinä Coco ei ole räyhännyt tai haukkunut, mutta vetänyt vastaantulevia koiria kohti ja hillunut ympäriinsä innostuksissaan. Nyt päästään kivasti namilla palkkaamalla ohi niin, että katsekontakti säilyy, eikä Coco tee enää hyökkäyksiä ohittavaa koirakkoa kohti. Kyllä tästä selvästi vielä mallikelpoinen citykoira saadaan! 😉

Nyt siirryttiin viettämään pääsiäistä Klaukkalaan. Coco tykkää kun saa juosta metsässä vapaana ja jahdata niitä lintuja ihan niin paljon kun ikinä haluaa. Tässä parit kuvat aurinkoiselta metsälenkiltä:

Vielä oli lunta maassa…

…ja se aiheutti hepuleita

Tähystäjä

Pitkäkaula 🙂

Tämä on oikeastaan jo vähän vanha juttu, mutta nyt vasta sain kamerasta purettua kuvia meidän Bawabu C-remmin treffeiltä Rajasaaresta. Paikalle oli päässyt ilahduttavan paljon koiria omistajineen ja ipanoilla oli hurjan hauskaa. Coco oli selkeästi aluksi kovin varuillaan, sillä sen tuoreessa muistissa kummitteli vielä paria päivää aikaisemmin tapahtunut hyökkäys. Lopuksi Cocokin rentoutui silminnähden ja osasi nauttia sisarusten seurasta. Luulen, että tuo oli oikein hyvä kokemus Cocolle, koska oli samassa paikassa, missä hyökkäys tapahtui ja saatiin oikein kunnolla rhode-siedätystä. Ihan hämmästyin miten samannäköisiä sisarukset olivatkaan keskenään. Onneksi päätin laittaa Cocolle fleece-manttelin päälle suojaamaan silloin vielä herkkiä rupi- ja haavakohtia. Takin avulla Coco nimittäin oli helppo erottaa juoksevasta laumasta nopeasti. Muuten olisi saanut katsoa ihan tosissaan tarkkaan. Välillä luulin Frodoa Cocoksi nopealla vilkaisulla, sillä varsinkin näillä kahdella on ihan identtiset päät. Tässä muutamat kuvat reissusta:

Koko remmi koolla

Vähän jänskätti vielä

Ota iisisti, veli!

Siitäs saatte hammasta!!

Cocon bodyguardit Otso ja Frodo

Oikealla Frodo, vasemmalla Otso

Mitennii samiksia?

Rinsessa ❤

Hauskaa oli ja toivottavasti nähdään pian uudestaan!

Oltiin tänään kyläilemässä Repen ja pikkusen Beauceronpoika Mossin luona. Moss on nyt 16 vk ja ihan tosi hyvä kamu Cocon kanssa. Me käytiin ihan ensimmäisen kerran Cocon kanssa tutustumassa Mossiin jo pari viikkoa kotiutumisen jälkeen ja siitä lähtien nämä ovat nähneet melkein viikoittain. Aluksi Mossia ymmärrettävästi pelotti vähän iiiiso kaveri ja painileikit piti hoitaa pöydän tai tuolin alta.. 😀 Nykyään kun kokoeroa ei ole enää läheskään yhtä paljon, ipanat reuhaavat keskenään kuin viimeistä päivää. Tänäänkin käytiin reippaasti yli tunnin lenkillä ja koirapuistossa ja vielä takaisintullessa sisälläkin piti jatkaa painimista. Lopulta meillä oli sitten iso ja pieni raato lattialla, mutta sitä iloa ei kauaa kestänyt kun piti alkaa jo uusiin matseihin. Meidän kohta 1 vee kakara taantuu ihan pikkupennun tasolle Mossin kanssa. Hassut tyypit.

Ihana Moss ❤

Näytä näytä näytä mitä siellä on!

Pönötysharkkaa koirapuistossa

Hauskaa oli ja koira on edelleen raato, uusiksi pian!

Selailin vähän viimekesäisiä kuvia kun Coco oli vielä ihan pikkunen kakka-pissa-kone ja vauvamasu. Tällänen tuli sitten vastaan ja oli pakko jakaa se tänne kun tässä välittyy mun mielestä niin hyvin se tunne, mikä mulla oli kun sain vihdoin monien vuosien odotuksen jälkeen oman koiranpennun syliin. Voi sitä rakkauden määrää.

Ja lainataan nyt vielä tämmöinen tänne, kun Jonna sen niin osuvasti vähän vastaavaan kuvaan liittyen kirjoitti. 🙂

”Niin kauan
kuin ihmisellä on
oma itsensä,
tarvitsee hän vain
muutamia harvoja ystäviä,
…muutamia harvoja
hyvin harvoja kirjoja
ja koiran.” (Axel Munthe)