Kirjoittanut pikkutassu | 27 toukokuun, 2011

Riisenitreffit sun muuta

Meillä onkin ollut pienoinen blogihiljaisuus. Kaikkea on kuitenkin ehditty puuhaamaan, isoimpana tapahtumana voisi mainita samantien eRRkkarin, eli Cocon ensimmäisen virallisen näyttelyn. Reissu meni hienosti, ipana käyttäytyi superhyvin (paljon paremmin kuin osasin edes odottaa) ja kehässäkin sujui! Aluksi Cocoa vähän jänskätti selkeästi ja seisominen oli suorastaan luimistelua, mutta heti kun itse lopetin stressaamisen ja annoin Cocon seisoa juuri niinkuin sille on opetettu, kaikki sujui loistavasti. Liikkeessäkin ipanaa sai melkein innostaa juoksemaan, kun muuten olisi mennyt vähän löntystelyksi. Ainoa pieni murheenaihe oli odotetusti hampaiden katsominen. Tuomaritäti oli Cocosta kamalan epäilyttävä, ja runsaasta harjoittelusta huolimatta hamppitutkimus jäi tekemättä. Onneksi tuomari kuitenkin antoi armoa, eikä alkanut väkisin katsomaan kun koira peruutteli. Ensi kerralla sitten. Lopputulos oli EH ja oikein kiva arvostelu. Hyvä reissu kaiken kaikkiaan! : )

Coco ensimmäisenä oikealla

typerä esittäjä on tiellä 😉

Sitten toinen ylpeydenaiheeni on kovalla vaivalla saavutettu junakammon nujertaminen. Ollaan nyt käyty ahkerasti Pasilan asemalla harjottelemassa hissillä menemistä, ja parin kerran pakottamisen jälkeen Coco juoksikin jo edeltä hissiin. Eihän se niin vaikeaa ollutkaan? Samalla tyylillä mennään jo ratikallakin ja eilen oltiin sitten Rautatieasemalla harjoittelemassa sitä pahinta, eli junaan nousemista. Yllättäen mitään ongelmaa ei enää ollutkaan, ja Coco käveli junaan rauhallisesti, vähän tutkiskellen. Kiipeiltiin sitten vartti portaita ylös alas ja kaikki sujui hienosti. Kotimatkalla ratikassa mies ihmetteli ääneen, että onko tuo koira huumattu, kun Coco päätti käydä kyljelleen nukkumaan lattialle… Että se siitä ongelmasta. Saatiin myös paljon ihailuja, että onpas tottelevainen ja kiltti koira. Teki mieli sanoa, että olisitte nähneet vähän aikaa sitten…

Tänään oli sitten huippukiva aamupäivä kun Kata ja Arttu tulivat peltolenkkeilemään meidän kanssa. Kamera jäi autoon lenkin ajaksi, mutta vahinko korvattiin kuvaamalla ipanoiden takapihariehumista. Luulimme puolentoista tunnin lenkin jo rauhoittaneen ipanat, mutta kuinka väärässä olimmekaan…

Syön sun pään!

I surrender!!

Jiihaa, kivaa!

Ihan terveitä joo…

Oltaisko kamuja?

Riiseni ja lentävä rhodesialainen…

Katalle kiitos lenkkiseurasta ja kuvista! Otetaan pian uudestaan!


Kommentit

  1. Kiitos itsellenne! Kivaa oli, ja ei tarvinnut miettiä mitä koiralle keksisi koko loppupäivänä.. 😀


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggaajaa tykkää tästä: