Kirjoittanut pikkutassu | 10 helmikuun, 2011

Citykoira

Me muutettiin Cocon kanssa sitten Helsinkiin, lähemmäksi koulua. Jännitti ja pelotti ihan kamalasti, että miten molemmat oikeen selvitään. Hyvältä näyttää ainakin tähän mennessä. Coco on nyt parissa viikossa sopeutunut jo oikein kivasti, varsinkin lenkkeily sujuu kuin unelma! Aikaisemminhan Cocolla oli tapana yrittää moikkailla kaikki vastaantulijat – niin ihmiset kuin koirat. Nyt saan vihdoin huokaista lenkillä ja keskittyä itse lenkkeilyyn, nimittäin parin ekan päivän jälkeen ipana ei ole enää vaivautunut edes haistamaan ohittavia ihmisiä. Niitähän ohitetaan joka päivä niin paljon, että Coco on selkeästi tullut siihen tulokseen, ettei ihmisissä ole enää mitään kiinnostavaa (niitä tulee joka suunnasta eikä kaikkia edes ehtisi haistella). Koira ohituksetkin ovat parantuneet jonkin verran, mutta eivät vielä huomattavasti. Pikkuisen takapakkia on tullut siinä, että nami ei meinannut maistua lenkeillä muuton jälkeen. Nyt ollaan kuitenkin taas siinä pisteessä, että herkut kelpaa ja pääsen taas palkkaamaan hyvästä käytöksestä.

Lähiseudulla on parikin koirapuistoa, joissa ollaan vierailtu oikein ahkerasti. Coco tykkää ja nauttii täysin siemauksin kavereiden kanssa peuhaamisesta. Sen mielestä maailmassa ei ole mitään parempaa kuin kunnon painimatsi! Ja minä nautin saadessani katsella onnellista koiraa. Etenkin Rajasaari on meidän molempien ihan lemppari, siellä voi itsekin vähän kävellä ja lenkkeillä, ei tarvitse vain pönöttää paikoillaan. Tosin jotkin puistoreissut ovat loppuneet lyhyen kun Cocolla alkaa olla yhä enemmän hieman….hmm… innokkaita ihailijoita ja kosijoita, ts. nylkyttäjiä. Ipana on vielä niin lapsi, ettei osaa sanoa kellekään pahasti, joten hermohan siinä touhussa lopulta menee kun nylk nylk ei ota loppuakseen. Niinpä ollaan jouduttu muutamaan otteeseen jättämään puistoilu siltä erää. Tästä heräsikin pieni epäilys, että olisiko ensimmäiset juoksut sitten pikkuhiljaa tuloillaan… Vielä ei kuitenkaan näy mitään ulkoisia merkkejä siitä, joten uskallamme luultavasti jatkaa puistoilua pienellä varauksella ja toistaiseksi.

Coco on huuuurrrrja vahtikoira omasta mielestään, joten kaikkia rapun kolahduksia pitää vielä haukahdella. Onneksi haukku ei sentään ole jatkuvaa, vaan Coco selkeästi ilmoittaa vain asiasta, eli siis joku liikkuu rapussa. Tämä olisi kiva saada jollain konstilla vähentymään, vaikka eihän se nytkään kamalan usein hauku. Mutta riittävän ärsyttävää tämäkin on. Koirakouluttaja neuvoi antamaan namin joka kolahduksesta, jotta koira oppisi yhdistämään äänet namiin, ja haukkumisen sijaan tulisikin hakemaan palkkansa. Tässä piilee pikkuinen vaara… Nimittäin koska useinkaan en ehdi antaa namia, ennen kuin Coco on kerennyt jo haukkua, palkkaankin haukkumisesta. Argh. Olenkin nyt sitten suurimmaksi osaksi itse ollut täysin välinpitämätön kolinasta ja kehunut ja rapsuttanut koiraa kun se on hiljaa. Toivotaan, että tällä saataisiin hiljaisuus tupaan.

Mulla ei tällä hetkellä ole omaa kameraa ollenkaan, joten kuvia ei ainakaan ihan pieneen hetkeen ole tiedossa. Paitsi tietty, jos joku muu sattuu näpsimään meistä pari kuvaa sillon tällön. Mutta joudun kyllä nyt pitämään pientä taukoa kuvien osalta blogissa. (Ainakin mun mielestä pelkkä teksti ilman kuvia on niin tylsää luettavaa, etten jaksaisi edes kamalasti kirjoitella…) Mutta saa nyt nähdä, kuinka nopeasti saadaan kameranpuutos korjattua.

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggaajaa tykkää tästä: