Kirjoittanut pikkutassu | 24 lokakuun, 2010

Match show

Oltiin tänään sateisessa Herttoniemessä Cocon elämän ensimmäisissä mätsäreissä. Ja voi jestas sentään, olipahan päivä.

Aluksi ajattelin, ettei me mitenkään voida mennä kehään asti, koska mulla oli hihnan päässä pentu, joka poukkoili joka ilmansuuntaan kun halusi moikata ihan jokaista vastaantulevaa koiraa ja ihmistä. Turhautumistaan se purki ärisemällä, kiljumalla, vinkumalla, hyppimällä ja puremalla hihnaa. Onneksi olin sentään aseistautunut hyvin paketillisella lihapullia, ja niiden maagisella voimalla sain Cocon huomion jo pieniksi hetkiksi pysymään itsessäni. Tehtiin sitten huvikseen jonkin verran kontakti- ja sivulletuloharjoituksia siinä vuoroamme odotellessa. Pikkuhiljaa ipana apina alkoi väsyä jatkuvaan riekkumiseen ja hihna alkoi pysyä löysällä, vaikka iiihania potentiaalisia leikkikavereita kulki nenän edestä jatkuvasti. Lopulta Coco ei ollutkaan enää ihan niin villi huligaani vaan yllätyin miten hienosti, kärsivällisesti ja rauhallisesti se seisoskeli kehän laidalla ja katseli menoa ja meinikiä. Hiiiieno pentu! ❤

Käytiin sitten kehässä vuorollamme pyörähtämässä, mutta itse olin ihan pskajäykkänä jännityksestä ja kaiken lisäksi melkoisen kylmissäni jo siinä vaiheessa, koska vettä tuli taivaan täydeltä ja olin ehkä pikkuisen alipukeutunut siihen säähän. Tennaritkaan eivät varmaan olleet ihan paras kenkävalinta… Coco seisoi mielettömän hienosti paikoillaan, mutta liikkeet olivat vähän huonosti nähtävissä kun ipana pomppi lihapullan perässä kuin kenguru. Myöskin hampaiden katsominen jäskätti aika paljon (ja minä tuhma olen laiminlyönyt sen harjoittelua…). Sininen nauhahan sieltä napsahti ja Coco pisteli heti poskeensa herkkutikun, jonka sai palkkioksi. Sitten lähdettiinkin käymään tauolla mummolassa (joka sattuu sijaitsemaan näyttelypaikalta alle 10 minuutin ajomatkan päässä). Sain siellä kuivaa vaatetta (ja kengät!) päälleni, mikä oli ihan super juttu koska olisin muuten jäätynyt ihan pystyyn odotellessa sinisten kehän alkamista.

Pentuja oli ihan hurjan paljon kisaamassa, muistaakseni 57 jos pysyttiin laskuissa. Siinähän sitten odoteltiin hyvä tovi, ennen kun päästiin uudestaan kehään. Olin aivan varma, että Coco olisi jo niin väsynyt siinä vaiheessa, ettei meidän esiintymisestä tulisi yhtikäs mitään. Olin kuitenkin onnellisesti väärässä, sillä kehän alkaessa Coco tsemppas ihan mielettömän mahtavasti ja esiintyi melkein kuin vanha tekijä huolimatta ruuhkaisesta kehästä ja koirista viiden millin päässä hännästä ja nenästä. Siinä se neiti seisoi hienosti paikoillaan ja minä tuijotin ihan ihmeissäni, että onko tuo tosiaan meidän koira! 😀 Niinhän siinä sitten kävi, että Coco valittiin vielä jatkoon ja lopulta tuli sinisten pentujen 2. sija. Jes! Mamma on niin ylpeä pikku apinanpoikasestaan! 😉

Summa summarum, ihan loistava reissu vaikka välillä meinasi väsy ja kylmyys iskeä. Coco käyttäytyi paaaljon paremmin kuin osasin edes toivoa ja meidän täytyy selkeästi harjoitella ainakin hampaiden katsomista ja muutakin kehäkäyttäytymistä ensi kertaa silmälläpitäen. Lisäksi Coco ihastui palkintoleluunsa ja kantoi sen polleana autolle asti, taisi tulla oikeaan osoitteeseen! Kuvia ei valitettavasti reissusta ole ainuttakaan lähinnä sateen takia. Kukaan ei halunnut vapaaehtoisesti palelluttaa sormiaan! 😉

Edit: Sori, huijasin. Kyllähän tuolta kameran uumenista pari kuvaa löytyi sittenkin, ei tosin kehästä vaan reunalta odotellessa mutta kuitenkin.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggaajaa tykkää tästä: