Kirjoittanut pikkutassu | 25 elokuun, 2010

Pissalätäköitä

Sisäsiisteys – mikä se on?
Coco oppi poikkeuksellisen helteisen kesän aikana hienosti käymään kaikilla hädillään ulkona ihan ohjaamattakin, kun takapihan ovi oli auki 24/7 ja sinnepä pikku koira luikahti kätevästi pissille. Nyt kun ilmat alkavat viiletä, on Coco sitä mieltä, että aamupissille ei ainakaan voi mennä ulos. Märkä nurmikko on ällöä! Siispä tänäänkin aamupissat ruikattiin erittäin ovelasti olohuoneen matolle. Jes. Vähän meinas mennä hermot, mutta loppupäivä oltiinkin sitten ekstra tarkkana ja koira ulos heti ensimmäisestäkin nuuhkaisusta. Pihalla sitten seisoskeltiin vinkumisesta ja piippaamisesta huolimatta tasan niin kauan, että pisut tehtiin ja sitten kehujen kera äkkiä sisälle. Oi ja voi. Mitähän meidän talvestakin tulee. Cocosta ainakin tulee totaalikieltäytyjä eli luultavasti se kieltäytyy astumasta ulko-ovesta.

Sitten pentukoulusta. Siellä menee kivasti, seuraamiset edistyvät kovaa vauhtia ja nyt saadaan jo hieman pitempiäkin pätkiä toisinaan. Uutena asiana otettiin tällä viikolla kosketuskeppi, jonka näköisversion askartelin kotona veljen pallosta ja jostain tikusta. Toimii yhtä hyvin.
Coco tajusi tosi nopeasti kosketuskepin idean, mitä nyt välillä yrittää syödä koko pallon suihinsa. En ole oikein varma, että kannattaisiko palkata siitä, kun koira ottaa koko pallukan suuhunsa vai jättää palkitsematta. Mutta c’mon, kosketushan sekin on!

Meillä on lisäksi ollut oikein touhukas viikonloppu ja alkuviikko. Lauantaina käytiin Nöykkiössä treffaamassa Choko-siskoa ja penskoilla oli hurjan hauskaa keskenään. Niin hauskaa jopa, että katosivat vähäksi aikaa metsään keskenään. Yleensähän Coco pysyy ihan näköetäisyydellä vaikka leikkisikin kaverin kanssa. Nyt ipanat kyllä keskittyivät niin täysinrinnoin (vai hampain) toisiinsa, että isäntäväki meinas unohtua ihan kokonaan. Mutta kivaa oli!

Tässä pari kuvaa vielä:

Sunnuntaina käytiin sitten lenkkeilemässä Dano-naapurin kanssa ja siitä tulikin ehkä toistaiseksi pisin lenkki Cocolle. Kyllä oli väsynyt ja onnellinen pentu kotiin tullessa. Dano on niin ihana, kun antaa Cocon hyöriä ja pyöriä ja härkkiä ihan kaikessa rauhassa ja leikkii tosi mielellään vaikka ipana onkin välillä tosi ärsyttävä.
Tänään oltiin sitten vielä uuden tuttavuuden, Ronja porokoiran kanssa peltolenkillä. Ronja oli sitä mieltä, että pennut on tosi ällöjä. Cocolle siis ihan hyvä, vähän erilainen kokemus aikuisista koirista. Ei se Ronja mitenkään vihainen ollut, mutta juuri sopivasti oman arvon tuntoinen lady, ettei pikkupenskojen annettu hyppiä silmille. Kyllä samantien tuli murinaa tai vähintään irvistys jos Coco meinasi alkaa liian villiksi. Hömppä olikin sitten ihan ihmeissään, että hei, mikä tää tällanen kaveri on kun ei ollenkaan leiki mun kanssa?? Lopuksi otettiin vielä vähän hihnassa vierekkäin kävelyä, ja hetkittäin sekin sujui kivasti. Tosin välillä se oli ihan älytöntä rempomista ja hepulointia kun pieni ei vielä millään malttaisi… Mutta harjoitus tekee mestarin!

Ja yksinolosta. Tässä me ollaan ehkä edistytty kaikista nopeinta tahtia. Oikeastaan suurin harppaus tapahtui sen jälkeen kun päätin lopettaa kotona väijymisen ja lähdin oikeasti pois. Sitten pidennettiin vain aikaa pikkuhiljaa. Ihan parin kerran jälkeen Coco tajusi, että nyt ne vaan ei ole täällä kotona. Ei se vinkuminen taidakaan auttaa.
Se käy melkein heti tyytyväisenä nukkumaan (mun sänkyyn kylläkin, mutta se sallittakoon, jos muuten osataan käyttäytyä nätisti). Yleensä kun tulen kotiin, niin Coco nostaa päätä ja kurkkaa ikkunasta kun auto tulee pihaan, eli on ollut lähes aina nukkumassa. Mitään tuhojakaan ei ole ilmennyt, eli ilmeisen rennosti tuo asian ottaa. Tällä hetkellä olen pisimmillään ollut 2 ja puoli tuntia poissa. Tämän viikon aikana olisi tarkoitus kasvattaa aikaa siihen neljään tuntiin. Sen pitempään Cocon ei ainakaan toistaiseksi tarvitse melkein koskaan yksin ollakaan, joten se on meidän välietappi. Myöhemmin kyllä sitten joutuu olemaan vielä siitäkin pidempiä aikoja, muttei ihan vielä. Tärkeää on myös se, että jätän koiran sopivan väsyneenä kotiin, mieluusti siis lenkin tai treenin jälkeen. Lisäksi lähtötilanteessa on pakko olla jotain omaa puuhailtavaa, koska muuten tulee itku. Kongit siis pakkaseen ja nam! Tällä tavalla ollaan saatu lähtötilannekin rauhoitettua ja ehkä koirakin yhdistää siihen jotain mukavaa kun saa herkkua.

Kaikenkaikkiaan on siis sujunut mukavasti ja edistystä tapahtunut ihan huomaamattakin. Jatkamme harjoituksia. 🙂


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggaajaa tykkää tästä: