Hiljaa hyvä tulee

Pakko kertoa että nyt on ollut pari pennunomistajan unelmapäivää

1) Coco on ollut muutaman kerran jo tunnin yksin kotona. Kotiin tullessani se on ollut nukkumassa ja lähtökin on sujunut vikisemättä! Jihuu! Luulin ihan tosissani että oltaisiin tässä pisteessä vasta ehkä muutaman kuukauden päästä. Nyt täytyy alkaa vaan pikkuhiljaa pidentämään aikaa vielä ja kohta toivottavasti päästään siihen, että Coco voi olla aamupäivän itsekseen. Jes jes jes.

2) Seuraamis harjoitukset edistyvät hienosti, tajusin nimittäin miten Cocon saa pysymään paremmin vasemmalla. Nythän se on yrittänyt sitkeästi seurata oikealla. Muuten tosi hienosti mutta väärällä puolella (ja kuka tänkin on keksinyt että muka väärällä puolella miettii Cookos). Noh, joka tapauksessa, yhä useammin ja useammin se hakeutuu jo itse vasemmalle puolelle seuraamaan. Ja tätä vahvistellaan ahkerasti. Jes.

3) Muutama mahtava ohitus. Ohitettiin nimittäin vetämättä, kiljumatta, räyhäämättä, pomppimatta pari koiraa iltalenkillä. Ja kyllä, vasemmalla seuraten. On se namin voima välillä ihmeellinen 😉

Tällaisten päivien jälkeen jaksaa taas monta huonompaa päivää ihan helposti. Hyvä tyttö ❤