Kirjoittanut pikkutassu | 6 elokuun, 2010

Coco shoppailemassa

Noniin, juuri kun pääsin eilen kehumasta kuinka hyvin ollaan edistytty, päätti Coco järjestää ihan suoraan sanottuna hlvetillisen iltalenkin… Sillä seurauksella, että ihana sininen paitani muistuttin enemmän hula-hametta kuin paitaa. Paidanhelmassa kun oli niin ihana roikkua ja siihen oli mahtavinta hyppiä hampaat ojossa kun kuului niin kiva kraats-ääni kankaan revetessä. Noh, päätin sitten tänään lähteä paikkailemaan kolhun kokenutta vaatekaappiani (tämä ei ollut ensimmäinen saman kohtalon kokenut vaatekappale) ja suuntasimme aamulla Helsinki-cityyn ostoksille. Eihän karvakoiraa päästetä oikeasti kauppoihin, joten Cookos meni äitini työpaikalle hoitoon ja rapsuteltavaksi sillä aikaa kun minä kiertelin kauppoja. Tarttuipa sitten omien vaatteiden lisäksi mukaan myös ihan mahtavanupeanihana panta, THE panta. Coco on nyt siis virallisesti melkein iso tyttö, koska sillä on isojen koirien panta. Nahkapanta. Wau.

Helsinki-reissu meni upeasti, ja Coco käveli cityn kaduilla kuin vanha tekijä. Edes työmaakoneet eivät neitiä ihmetyttäneet pätkän vertaa ja suojatietkin loikittiin mallikkaasti yli herkun voimalla ”hyvässä kontaktissa” 😀  Jotenkin ihmisten paljous jopa helpottaa kontaktin pitämisessä. Ilmeisesti Coco vain yksinkertaisesti joutui toteamaan, ettei voi olla pyrkimässä kaikkien ihmisten luo samanaikaisesti, joten päätti tyytyä siihen yhteen, jolla on hihna kädessä. Täytyy käydä ihmisvilinässä kävelemässä useamminkin! Työpaikalla kaikki rakastivat ryppykoiraa ja koira rakasti kaikkia. Vähän kyllä ihmetytti, että mistä näitä paijaavia ja lässyttäviä naisia näin paljon ilmestyi ympärille. Automatkatkin sujuivat (taas) mallikkaasti. Takaisin tullessa Coco päätti istua etupenkillä, koska en ole vieläkään saanut hommattua sille turvavöitä, jotka pitäisivät koiran visusti omalla paikallaan takana. Hyi minua. Joka tapauksessa, siinä se istua pönötti kiltisti ja lopulta nukahti kyytiin.

Kotona piipahdin vielä marketissa jäätelöostoksilla ja mukaani tarttui Cocollekin tuliainen. Se sai ihka oman leijonan. Mun oli vain ihan pakko ostaa se kun se sattui silmiin. Kyllähän nyt leijonakoiralla pitää oma leijona olla. Ja siitä muuten tykättiin…

Sitten vielä peuhattiin vähän pihalla ja otettiin lisää ihania kesäkuvia. Niistä muutamia alla 🙂

Mulla olis niinku asiaa!

Näin sitä annetaan tassua

Apua, hullu emäntä kaappas! Pientä pentua rääkätään julmasti.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggaajaa tykkää tästä: