Kirjoittanut pikkutassu | 5 elokuun, 2010

Tilannepäivitys

Noniin, tilannepäivitystä. Yhteiselo on alkanut sujua huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä sen jälkeen, kun muutamat kerrat otettiin kunnolla painimatsia tultiin siihen tulokseen, että pentu jää altavastaajaksi niissä tilanteissa. Sen jälkeen Coco on selkeästi ymmärtänyt, että tässä talossa vaan nyt ei ihan oikeasti auta rähistä ja purra ja riehua, sillä ei ainakaan mitään kivaa saavuta. Oikeastaan kolmena, neljänä peräkkäisenä päivänä jouduttiin näitä ”keskusteluita” käymään muutaman kerran päivässä, mutta nyt ei enää moneen päivään ole ollut tarvetta. Hullukohtauksen tullessa pidin pennun siis vain paikoillaan, kyljellään maassa ja annoin rähistä siinä. Heti kun rauhottui, pääsi pois. Yleensä tästä seurasi vielä muutama uusi hyökkäys, mutta aina jossain vaiheessa koira joutui toteamaan, ettei tässä nyt mikään muu auta rauhoittuminen. Lopulta sitten jäi makaamaan hetkeksi maahan, ravisteli ja lähti puuhaamaan omia juttujaan. Voitto! Nyt ollaan sitten jo siinä pisteessä, että riehun alkaessa napakka EI! riittää, ja Coco yleensä lopettaa riehumisen jo siihen pisteeseen. Jos hepuli kuitenkaan ei ota laantuakseen, seuraa selän kääntäminen ja huomioimattomuus. Tässä vaiheessa yleensä viimeistään muistuu mieleen, miten kannattikaan käyttäytyä. Jos kuitenkin sattuu olemaan joku näistä demonipäivistä, kun riehuminen voittaa kaiken muun, joutuu edelleen sitten maahan rauhoittumaan.

Pureminen ja ylipäätään riehuminen ollaan saatu näillä konstein nyt todella vähiin, ja ylimääräistä energiaa pyritään kanavoimaan riehuleikkeihin (jotka loppuvat kun ihminen haluaa lopettaa), metsälenkkeihin, koulutustuokioihin ja toisten koirien kanssa painimatseihin. Ja hienosti sujuu! Olen niin ylpeä tuosta pikku piraijasta! Välillä tietysti edelleen keittää hieman yli, mutta silloinkin hepulin saa loppumaan aika helposti, eikä enää tarvitse paikkailla vaatteita rei’istä tai desinfioida haavoja käsistä! (Nyt munkin kädet alkaa pikkuhiljaa näyttää taas ihmisen käsiltä, eikä siltä kuin niiden yli olisi ajettu ruohonleikkurilla…) Me so happy!

Yksinolonkin kanssa alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Tänään Coco oli kahteen otteeseen n. 10 minuuttia yksin kotona, eikä pihaustakaan kuulunut lähtiessä tai tullessa. Jes! Kyllä me ehkä vuoden päästä osataan jo tunti olla…. heh.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggaajaa tykkää tästä: