Kirjoittanut pikkutassu | 23 kesäkuun, 2010

Pentu vai piraija?

Cocon ja Missin riehutreffit sujuivat oikein kivasti ja molemmat näyttivät nauttivan leikistä, joka kyllä emännän mielestä näytti ajoittain niin rajulta että melkein hirvitti. Hengissä kuitenkin selvisivät kaikki osapuolet ja Coco nukkui aika sikeästi vielä seuraavan aamupäivänkin 😉

pikkurhode ja aurinko

Eilen käytiin myös ekaa kertaa metsälenkillä ja Coco-kenguru pysyi hienosti matkassa mukana. Lenkki oli edelleen pituudeltaan luokkaa 5 minuuttia, mutta se taisi olla juuri sopivasti pikkukengurulle, koska kotona nukutti jälleen makeasti. Coco osaa tehdä jo tosi hienosti päivällä melkein kaikki asiansa ulos, yöllä tietysti on pakko vielä lirauttaa sisälle, kun pidätyskyky ei ihan vielä riitä niin montaa tuntia. Seuraavaksi pitäisi vaan saada tuo tajuamaan, että tarpeensa voi toki tehdä myös silloin, kun ollaan hihnan päässä, eikä pelkästään takapihalle. On ollut niin kamalan kätevää aina päästää tuo pissille suoraan takapihan ovesta, että nyt se on laskenut pienessä päässään 1+1=2 ja tekee vain ja ainoastaan sinne. Mitkä tahansa tienvarret eivät kelpaakaan! Tosin tämä saattaa johtua siitäkin, että hihnassa kävely on vielä niin jännää ja keskittymistä vaativaa jo ihan itsessään, ettei siinä pieneen mieleen mahdu sellaiset asiat kuin hätä ja iso hätä. Pääasia kuitenkin että tekee edes ulos. Eiköhän se tuon lenkillä pissimisen ehdi vielä oppia. 🙂

Coco on tässä parin päivän aikana ansainnut itselleen jo lisänimen piraija, sillä pienet hampaat haluaisivat purra ja repiä ja kaluta kaikkea mahdollista, mitä niiden ulottuville sitten ikinä sattuukin. Mieluisimpia kaikista ovat kuitenkin kädet, sormet, ylipäätään paljas iho. Myös emännän nenä on ihana haukata suuhun kesken rapsuttelun. Lisäksi Coco saa vähintään kerran päivässä riehuhepulin. Silloin sen aivoissa naksahtaa: Silmät kiiluvat ja hampaat haluavat napata jotain liikkuvaa tiukkaan pihtiotteeseensa! Tästä mielentilasta ei noin vain enää rauhoitutakaan ja tuollainen vajaa 9 viikkoinen puree yllättävän lujaa halutessaan. Yritän itse selvitä tilanteesta buddhan tyyneydellä ja varsinkin välttää lähtemästä leikkiin mukaan. Koirakirjat neuvovat lähtemään pois tilanteesta, mutta tämä ei valitettavasti oikein auta, kun piraija roikkuu oikein mielellään lahkeissa kiinni ja saa vain lisää vettä myllyynsä jos lahkeet oikein liikkuvat! RRRAUH! Tällä hetkellä ratkaisuna on käytetty melkein kaikkea maan ja taivaan väliltä. Joskus onnistun lähtemään pois Cocon liikaa innostumatta. Joskus vaan nostan penskan syliin ja annan rauhoittua siinä. Joskus kirjaimellisesti aukaisen ipanan suun ja kaivan siellä olleen lahkeen ulos (tämä ei tosin auta sekuntia pitempään kun joku muu kohta päätyy jo kitaan). Joskus yritän kiinnittää huomion jonnekkin muualle, jolloin pentu harhautuu lopettamaan hepulinsa. Niin kauan kun joku näistä keinoista toimii, niin hyvä. Seuraavana keinona joutuu sitten pentu ehkä ”jäähylle” toiseen huoneeseen. Tätä ei ole onneksi tarvinnut vielä toteuttaa, koska se tuntuu aika raa’alta keinolta noinkin pienen kanssa. Toisaalta olisi kuitenkin tärkeää tehdä tämäkin asia alusta asti selväksi.

Tänään on vielä suunnitelmissa iltareissu Laajasaloon tapaamaan mummia. Coco pääsee samalla tutustumaan vähän suuremman kaupungin hajuihin ja saa samalla autoharjoittelua. Perun muuten aikaisemmat puheeni siitä, ettei Coco tarvitse autoharjoittelua. Eilen nimittäin käytiin ajelulla niin, että Coco istui veljeni kanssa takapenkillä ja itse ajoin. Ipana oli sitä mieltä, että se ei ollut yhtään kiva juttu ja päätti protestoida koko automatkan melko äänekkäästi samalla rimpuillen… Lisää harjoitusta luvassa siis.

osaan jo istua


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggaajaa tykkää tästä: